Uunikinnas. Se on lasteni suosituimpia nukkeja. Sillä on esitetty Punahilkkaa ja sutta. Leikitty monet leikit ja ihmetelty ruoanlaittoa.

Aina ei tarvitse rakennettua nukkea. Nukke voi olla käytännössä mikä tahansa esine, joka saadaan elämään.

”Haa, minäpä maistan. Äh en saanut kiinni.”

Minulle nukketeatterin tärkein asia on elävä nuken liikuttaminen. Elävä nuketus auttaa kokijaa luomaan nukelle elämän. Lapsi tai aikuinen luo nukelle mielessään elämän omien kokemustensa kautta. Tämän vuoksi teatterinukke voi toimia vahvana peilinä ihmisen omille ajatuksille ja tunteille.

Nukketeatteri on upea taidemuoto monipuolisuudessaan. Se voi olla esitys uunikintailla tai viimeiseen asti tekninen sauva- tai marionettinukkeineen. Lapsien kanssa toimiessa nukkien on kuitenkin oltava kestäviä. Erityisesti pienten lasten ryhmässä niitä saatetaan painaa, vetää tai vääntää. Tämän vuoksi nukkien on hyvä olla kestäviä.

Toki paikkansa on ihanilla itse tehdyillä nukeilla, jotka on valmistettu kartongista, paperista, tikuista ja langasta. Tällöin tekijälle syntyy erityinen suhde nukkeen jo rakennusvaiheessa. Rakentaessa päästään tutumaan erilaisiin materiaaleihin, väreihin, muotoihin ja työtapoihin.

Minkä sitten valitsen?

Kaupasta ostettu – itse tehty, teknisesti monimutkainen – yksinkertainen. Jokaisella nukella on paikkansa nukketeatterin rikkaassa kulttuurissa.

Ehkä työpaikkasi tai kotisi varastoissa on valmiita käsinukkeja? Entä löytyykö keittiöstä aiemmin mainittu uunikinnas? Lähde rohkeasti kokeilemaan ja leikkimään.

Nukkien keskeltä – Jani